The Ultimate Oulu Experience, part 2

Kuten shoppailu, myös yksi lasi viiniä tai hyvää omenasiideriä sopii erinomaisesti sekä palkinnoksi suuriin onnistumisen hetkiin että lohdutukseksi, kun elämä läiskii tiskirätillä naamaan. Varsinkin opiskeluaikoina tuli usein kuitenkin toivottua, että juhla-/lohtujuomana voisi silloin tällöin nauttia jotain hieman edullisempaa tavaraa, kuten olutta. En kuitenkaan juo olutta.

Aiemmat oluenjuontikokemukseni rajoittuvat erään Kuoman kotibileisiin vuonna 2001 tai 2002, joissa yön myöhäisinä tunteina joku tarjosi minulle karhun pohjat. Ei ollut hyvää, eikä sen koommin ole olut maistunut. Koska lämpimät, syljenkyllästämät ja yli kymmenen vuotta sitten juodut karhunpohjat eivät varmaankaan tee kovin suurta oikeutta tuolle ylistetylle mallasherkulle, päätin antaa oluelle uuden mahdollisuuden.

Ennen tätä Listan kohtaa Seppo päätti kuitenkin yllättäen osoittaa kunnioitettavaa me-henkeä astumalla oman juomamukavuusalueensa ulkopuolelle. Tätä varten oli etsittävä kahvila. Torin laidalta löytyikin oikein mukava sellainen. Tilasin meille haudutetut teet. Seppohan on aikamoinen teehifistelijä: teetä kuluu paljon, ja laatu on tärkeää. Sepon teenjuontiin liittyy myös yksi ehdoton sääntö - teehen EI laiteta maitoa. Ikinä.

Paitsi tietenkin nyt. Suuntasimme hämyisestä kahvilasta ulos aurinkoiselle terassille.

Ulkonäkö? Sepon mielestä litku näytti lähinnä tiskivedeltä, jossa on ensin tiskattu viikon tiskit ja johon on lopuksi kaadettu vielä viikon vanha maito. Maku? "Tunkkainen." Voi kuulemma juoda, mutta olisi kuin joisi lämmintä maitoa likaisesta mukista. Tämän voin itsekin täysin allekirjoittaa, vaikka itse joskus teetä maidolla hätätapauksessa viilennänkin.

Sepon solidaarisuuspuuskan jälkeen tiemme vei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti erääseen suosittuun oululaiseen olutravintolaan. Minä baarimikolle:

- Terve! Nyt tulee haaste: Jos tänne tulisi asiakas, joka sanoisi, että sillä on elämänsä aikana tilaisuus juoda ainoastaan yksi olut, niin mikä se olisi? Pari semmoista kiitos.

Haaste ei tällaisenaan kelvannut baarimikolle. Halusi lisätietoja siitä, onko ko. henkilö maistellut paljon oluita vai ei. Kuullunymmärtämisessä oli siis jotain häikkää. Ei se mitään. Sanoin, että ei ole maistellut. Tarjosi kirsikkaolutta. Olin kuitenkin etukäteen sopinut Sepon kanssa, että mitään tyttöjen oluita ei ruveta maistelemaan, vaan kunnon tavaraa. Seuraava tarjous: Hoegaarden.

Hyväksyin. Sitruunat mukaan.

Ulkonäkö? Erittäinkin houkutteleva. Ihan teki mieli maistaa. Lasillisen kumoamiseen menikin sitten arviolta puoli tuntia. (Sitruunakin näemmä katosi jonnekin.)

Maku? Jos olisi pitänyt valita, juonko perään toisen oluen vai käynkö uudestaan avannossa, olisin valinnut siinä hetkessä avannon. Juoma ei maistunut oikein miltään, ja silti kuitenkin kamalalta.

Tulos? Ei minusta edelleenkään tullut oluenjuojaa.