Aiemmat oluenjuontikokemukseni
rajoittuvat erään Kuoman
kotibileisiin vuonna 2001 tai 2002, joissa yön myöhäisinä tunteina joku tarjosi
minulle karhun pohjat. Ei ollut hyvää, eikä sen koommin ole olut maistunut. Koska
lämpimät, syljenkyllästämät ja yli kymmenen vuotta sitten juodut karhunpohjat eivät varmaankaan tee kovin suurta
oikeutta tuolle ylistetylle mallasherkulle, päätin antaa oluelle uuden
mahdollisuuden.
Ennen tätä Listan kohtaa Seppo päätti
kuitenkin yllättäen osoittaa kunnioitettavaa me-henkeä astumalla oman juomamukavuusalueensa
ulkopuolelle. Tätä varten oli etsittävä kahvila. Torin laidalta löytyikin
oikein mukava sellainen. Tilasin meille haudutetut teet. Seppohan on aikamoinen
teehifistelijä: teetä kuluu paljon, ja laatu on tärkeää. Sepon teenjuontiin
liittyy myös yksi ehdoton sääntö - teehen EI laiteta maitoa. Ikinä.
Paitsi tietenkin nyt. Suuntasimme
hämyisestä kahvilasta ulos aurinkoiselle terassille.
Ulkonäkö? Sepon mielestä litku näytti
lähinnä tiskivedeltä, jossa on ensin tiskattu viikon tiskit ja johon on lopuksi
kaadettu vielä viikon vanha maito. Maku? "Tunkkainen." Voi kuulemma juoda,
mutta olisi kuin joisi lämmintä maitoa likaisesta mukista. Tämän voin itsekin täysin
allekirjoittaa, vaikka itse joskus teetä maidolla hätätapauksessa viilennänkin.
Sepon solidaarisuuspuuskan jälkeen tiemme vei alkuperäisen
suunnitelman mukaisesti erääseen suosittuun oululaiseen olutravintolaan. Minä baarimikolle:
- Terve! Nyt tulee haaste: Jos
tänne tulisi asiakas, joka sanoisi, että sillä on elämänsä aikana tilaisuus
juoda ainoastaan yksi olut, niin mikä se olisi? Pari semmoista kiitos.
Haaste ei tällaisenaan kelvannut baarimikolle. Halusi lisätietoja
siitä, onko ko. henkilö maistellut paljon oluita vai ei. Kuullunymmärtämisessä
oli siis jotain häikkää. Ei se mitään. Sanoin, että ei ole maistellut. Tarjosi
kirsikkaolutta. Olin kuitenkin etukäteen sopinut Sepon kanssa, että mitään tyttöjen
oluita ei ruveta maistelemaan, vaan kunnon tavaraa. Seuraava tarjous:
Hoegaarden.
Hyväksyin. Sitruunat mukaan.
Ulkonäkö? Erittäinkin houkutteleva. Ihan teki mieli maistaa. Lasillisen kumoamiseen menikin sitten arviolta puoli tuntia. (Sitruunakin
näemmä katosi jonnekin.)
Maku? Jos
olisi pitänyt valita, juonko perään toisen oluen vai käynkö uudestaan
avannossa, olisin valinnut siinä hetkessä avannon. Juoma ei maistunut oikein
miltään, ja silti kuitenkin kamalalta.
Tulos? Ei minusta edelleenkään tullut oluenjuojaa.
Tulos? Ei minusta edelleenkään tullut oluenjuojaa.



Minäkin olen jo pitkän aikaa luvannut itselleni, että kyllä minä sitä olutta maistan toiseen kertaan! Oma ensimmäinen kertani oli tyyliä tämä: isä pamauttaa lasillisen pöytään "juo! HYVÄÄÄ!" paskat se mitään hyvää ollut..
VastaaPoistaMutta kuitenkin kun niin ylistetty juoma niin pakkohan siellä edes yksi ihan hyvä maku olla?
Mites se kirsikkaolut, tuleeko maistettua?
No onhan sitäkin varmaan myös vielä maistettava, vaikkei se kuulemma "oikealta" oluelta maistukaan. Mutta ainakin voisi sitten sanoa "juovansa olutta".
VastaaPoistaNii no, oluttahan sekin tosiaan on!
PoistaMites lämmin olut? Jotain laatujahan juodaan lämpimänä, ellei jopa kuumempana. Kuulemma parempaa niin.
Jo on olutkeskustelut saakeli..
Hmm no lämmin olut ei kyllä ole Listalla... vielä.
PoistaSitä kun litkii niitä keinomakeutettuja litkuja, niin se voi olla, että luonnon aidot maut eivät maistukaan heti miltään. ;D
VastaaPoistaTaskulämmin Karjala listalle!
VastaaPoistaTee maidolla on jäänyt mietityttämään, sillä se on vaan niin väärin. Niinku lähes poikkeuksetta kahden miedon juoman lantraaminen keskenään.