tiistai 9. huhtikuuta 2013

The Ultimate Oulu Experience, part 3

Viimeisenä Oulu-päivänäni olimme ajatelleet käydä Sepon kanssa pääsiäismessussa. Ei käyty. Mentiin pubiin. Pubissakäynti ei toki ollut Listalla, mutta paikallisessa pubissa käynti sunnuntaiaamuna klo 11 sen sijaan oli. En nimittäin välitä paikallispubeista juurikaan, ja sunnuntai-, tai no oikeastaan minkä tahansa aamun starttaaminen siiderillä tai vastaavalla on mielestäni lähinnä säälittävää. Ilmiötä oli ehdottomasti tutkittava tarkemmin.

Jo pubin valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Ihan mikä tahansa loukko ei käynyt. Kartoitimme etukäteen neljä vaihtoehtoa:


Jos oikeasti olisimme halunneet mennä "paikalliseen", eli lähimpänä Sepon residenssiä olevaan kuppilaan, olisi pitänyt valita vaihtoehdoista vasen yläkulma, eli tanssiravintola Ykän pub. Seppo ei kuitenkaan jostain syystä halunnut mennä Ykän pubiin, vaan jouduin nappaamaan oheisenkin kuvan liikkuvasta autosta. Se, mikä tarina tässä oli takana, ei selvinnyt minulle.

Toinen vaihtoehto oli oikean yläkulman ravintola Kantis. Se ei mielestäni kuitenkaan täyttänyt ”paikallis”pubin vaatimuksia, sillä se sijaitsee Oulun keskustassa. Myös paikan nimi oli äärettömän tylsä.

Vasemmassa alakulmassa näkyvä Peppers ei sinänsä ollut edes kovin realistinen vaihtoehto, sillä sekin on aivan ydinkeskustassa. Lisäksi Seppo oli kuullut vähän huhua, että Peppersiin tarvitsisi vähintäänkin luotiliivit. Ihan niin karua menoa en kaivannut.

Paikallispubin virkaa sai siis toimittaa Heinäpäässä sijaitseva, iloisenkeltaisin plakaatein koristeltu Heinäkenkä pub. Ensinnäkin jo paikan nimi oli melko mainio - sopivan leppoisa ja varsin kutsuva. Toisekseen Seppo ei ollut kuullut tästä paikasta mitään kovin pahoja tarinoita.

Heinäkenkä aukesi klo 11.00, ja klo 11.07 astelimme sisään. Pubiin oli ehtinyt jo kolme muutakin asiakasta. Saatoin ehkä vain kuvitella, mutta mielestäni saimme baarimikolta ja tiskillä notkuvalta sedältä vähintäänkin kummastuneet katseet. Saattoi toisaalta johtua esimerkiksi siitä, että olin pukeutunut kuin olisin todella ollut menossa pääsiäismessuun. 

Tilasin yhden Happy Joen. Seppo otti kahvin ja nappasi mukaansa myös tiskillä lojuvan iltapäivälehden. Valitsimme ikkunan viereisen nurkkapöydän.

Taustalla soi iskelmäsovitus Cherbourgin sateenvarjoista. Tunnelma oli jotenkin kevyt, ikään kuin aika olisi tyystin pysähtynyt ja kaikki huolet jääneet Heinäkengän ulkopuolelle. Miksi tämä siis oli niin paheksuttavaa, istua pubissa sunnuntaiaamuna siiderilasi kourassa? Emme keksineet yhtäkään syytä. Päin vastoin - mielestämme tästä voisi jopa tehdä satunnaisen tavan. Epämukavuusalueeksi luultu paikka olikin siis ennakko-odotusten vastaisesti varsinaista mukavuusaluetta. 


Exit Heinäkenkä: 11.38. Aamun kruunasi ovella vastaankävellyt setä: ”Joko lauloitte?”.

Jätettiin se seuraavaan kertaan.

5 kommenttia:

  1. Mua pelottaisi mennä jonkinmoiseen pubiin kun siellä on vähän porukkaa o.o Vaikka sen varmaan pitäisi lisätä turvallisuuden tunnetta ettei ole ihan tupaten täyttä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä ensin itsekin vähän pelkäsi, mutta olo oli loppupelissä varsin turvallinen! Liekö se sitten vain jotain itsesuojeluvaiston täydellistä hämärtymistä...

      Poista
    2. Toivotaan että ei nyt missään nimessä sitä, muuten joku päivä aamupubin jälkeen huomaa olevansa uuden pikavipin kanssa juomakisassa.

      Poista
  2. Hei Mytty!

    Pidän tästä kirjoitustyylistäsi: ei liian ampuva/liioiteltu, vaan juuri sinua eli mukavan lennokas sopivasti värikynällä väritettynä :) Joissakin blogipäivityksissäsi on mennyt ehkä hieman liian värikkääksi :P

    T. You know who I am (suoraa puhuva ystävättäresi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, suoraan puhuva ystävättäreni!

      Kiitos palautteesta, koitanpa jatkossa väritellä sopivassa suhteessa:P

      Poista