Kalenterissa seuraavat 2 viikkoa: ei mitään

Se on kesäloma nyt! Kuten Franz Ferdinandin biisissä lauletaan

"It's always better on holiday
So much better on holiday
That's why we only work when
We need the money"

Allekirjoitan tämän tällä hetkellä täysin. Seuraavat pari viikkoa olisi tarkoitus kruisailla pitkin Eurooppaa - suunnitelmana nähdä mm. Dresden, Praha, Wien, Graz, Ljubljana, Zagreb, Belgrad, Sarajevo, sekä Kroatian länsirannikko. Tai mitä nyt ikinä kerkeääkin. Kaikki mukavuusaluettani uhmaavat haasteet otan totta kai reissussa avosylin vastaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin siis...

Tarjoilija, yksi espresso kiitos

Vaikka normaalisti asun yksin, majailee ystäväni Bambi luonani muutaman viikon ajan, minkä vuoksi blogin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle. Aivan toimettomana en kuitenkaan ole ollut, sillä solidaarisena ystävänä ja väliaikaisavovaimonani Bambi lupautui lähtemään mukaan viikon kestävään kahviprojektiini!

Taustatietoa sen verran, että elämämme aikana juomiemme kahvikuppien määrä voidaan luultavasti laskea yhden käden sormin, eikä kumpikaan erityisemmin pidä kahvin mausta. Lisäksi olen sitä mieltä, että mitä vähemmän riippuvuuksia ja paheita, sen parempi. Tarkoituksena oli siis ainoastaan tutustua suomalaiseen kahvi- ja kahvilakulttuuriin, ei suinkaan yrittää alkaa pitää kahvista, saatika jäädä koukkuun kyseiseen substanssiin.

Projektin aloittaminen olisi varmaan ollut huomattavasti hankalampaa, jos minulla ei olisi ollut kahvinkeitintä. Sellainen kuitenkin yllättäen löytyy - kiitos ex-anoppikokelaani, jonka mielestä minun oli vielä eronkin jälkeen oltava hyvä emäntä vieraille, hänen poikansa kun vei lusikoiden jaossa moccamasterimme. Tilalle tuli kuitenkin omasta mielestäni vielä hienompi kapistus:

 Kuva: Kahvinjuojan starter kit

Ennen kahviprojektiamme keitintä on reilun kolmen vuoden aikana käytetty joitakin kertoja, mutta viimeistään nyt en voi muuta kuin kehua sympaattista keitintäni:

Plussat:

+ Kevyt, siten helppo siirrellä

+ Pieni koko, mahtuu hyvin kaappiin (tai tällä viikolla tiskipöydälle)

+ Muovinen materiaali, siten helppo puhdistaa

+ Ei tarvitse suodatinpussia, siten äärimmäisen ympäristöystävällinen

+ Pirteä väri

+ Tippalukko (joka toimii)

+ Uniikki (kenellä muulla olet nähnyt vastaavanlaisen?)

+ Kahvi maistuu kuin maistuukin ihan oikealta kahvilta!

Miinukset: Ei ole

Aloitimme projektin ostamalla paketillisen juhlamokkaa sekä maitoa. Etukäteishypoteesimme olivat jotakuinkin seuraavat:

1. Kahvi on pahaa, eikä muuksi muutu
2. Kahvi voi korvata päiväunet

Viikon jälkeen voin todeta, että kummatkin hypoteesit menivät auttamattomasti hutiin. Ensinnäkin, jotkut kahvit ovat ihan ok. Toiseksi, kahvi ei voi mitenkäänkoskaanikinä tässä maailmassa korvata kunnon kahden tunnin tajunnanräjäyttäviä päiväunia. Muutenkaan emme havainneet minkäänlaista piristävää vaikutusta, ei vaikka olisimme juoneet neljä kuppia päivässä (ja mehän joimme). Havainto oli toisaalta pettymys, mutta toisaalta myös helpotus, sillä pelkäsin huomaavani, että kahvin avulla opiskeluaikani kaikkine esseenkirjoitustuskineen olisi itse asiassa ollut paljon helpompaa. No, ei olisi.

Mitä sitten joimme? Joimme juhlamokkaa maidolla, juhlamokkaa sokerilla, litroittain juhlamokkaa maidolla JA sokerilla, juhlamokkaa kermalla, espressoa, espressoa kermalla, espressoa maitovaahdolla, lattea, lattea maitovaahdolla, jäälattea, cappucinoa, sekä suklaa-cappucinoa. Oma suosikkini oli latte, inhokkini espresso (jota jostain syystä päädyin silti tilaamaan kolmesti?) Bambin suosikki oli perinteinen sokerilla ja maidolla kyllästetty juhlamokka, ja ylivoimainen inhokki espresso, jota varovasti minulta maistoi.

Sen lisäksi, että kokeilimme monia erilaisia kahveja, totesimme kahvilla myös olevan lukematon määrä erilaisia funktioita. Viikon aikana tuli juotua mm. aamukahvit, lounaskahvit, iltapäiväkahvit, illan piristys -kahvit, euroviisukahvit, lätkäkahvit (paljon uskottavampaa kuin esimerikiksi lätkäteet), eksän gradun oikoluku -kahvit, tapahtui tänään töissä -kahvit, tapahtui eilen baarissa -kahvit, tapahtui äsken Facebookissa -kahvit,  ei helvetti meillä ei olekaan maitoa -kahvit, sekä tänään pitäisi valvoa joten juodaanpa vielä yhdet kahvit –kahvit.

Ja mitä tapahtui tänään lounaalla, vaikka kahvikokeilun piti olla jo ohi? Kävin hakemassa lounaskahvin...

...and then there was blood

Olin nuorempana aika heikkopäinen. En siis tarkoita henkisesti, vaan fyysisesti. Ensimmäisen kerran pyörryin 9-vuotiaana, ja sen jälkeen erinäisiä pyörtymisiä tai melkein-pyörtymisiä on ollut lukuisia. Muutaman kerran zippaamisen jälkeen opin onneksi tunnistamaan, milloin kannattaa suosiolla heittäytyä vaakatasoon ja nostaa jalat pystyyn. Johtuuko sitten siitä, että kiloja on alkanut iän myötä kertymään, vai mistä, mutta edellisen kerran olen pitänyt pientä väliaikaa silloisen opiskelijakämppäni kaksineliöisen keittiön lattialla yli kolme vuotta sitten. Hyvä niin.

Heikkopäisyydestäni  kielii myöskin lievähkö neulakammoni. Esimerkiksi kerran alkoi heikottaa, kun katsoin Olipa kerran elämää –sarjan jaksoa, jossa joltain penskalta otettiin luuydinnäyte. Todella mahtavaa. Ehkä tästä syystä myös kaikenlaiset sairaalaympäristöt saavat karvat pystyyn, enkä kovin mielelläni käy lääkärissä.

Niinpä oma ja henkilökohtaisen sparraajani, ystäväni Inkkarin tie vei tiistai-iltapäivänä – minnekäs muuallekaan kuin – SPR:n veripalvelun Jyväskylän toimipisteeseen:

Heti alkuun muutama valituksen sana veripalvelun toimistomiljööstä: sisään astuessani näin välittömästi ne kaikki punaiset luovutustuolit ja ihmisiä luovuttamassa verta neulat suonissa. Ei siis helpottanut tilannetta yhtään. Onneksi vastaanoton täti oli erittäin mukava, ja tilanne eteni jouhevasti. Ensiluovuttajina minun ja Inkkarin täytyi lukea verenluovutuksen ehdot ja muuta tärkeää tietoa, sekä täyttää yhden sivun mittainen kysely, jonka jälkeen meidät vielä haastateltiin lyhyesti.

Haastattelun yhteydessä eteeni tuli luovutusreissun seuraava järkytys: hemoglobiinin mittaamiseksi sormenpäästä täytyi ottaa pieni verinäyte. Siis siinä, heti, verta, nyt. En ollut lainkaan varautunut moiseen henkisesti. Selvisin tilanteesta kuitenkin kunnialla - mitä nyt panikoin veripalvelun tädille pelkääväni verta ja neuloja, ja että saatan pyörtyä, ja etten edes ollut tullut paikalle täysin vapaaehtoisesti. Tädillä oli kuitenkin mukavan rauhallinen ote tilanteeseen. Hemoglobiinikin oli hyvä ja kelpasin siis luovuttajaksi. En tiedä, olinko siitä sillä hetkellä iloinen vai surullinen.

Haastattelun jälkeen ryystin vielä hetken appelsiinimehua, jonka jälkeen minut kutsuttiin luovuttamaan. Tilanteessa oli tällä kertaa eri täti, jolle myöskin kerroin pelkääväni verta ja neuloja ja että pyörtymisen mahdollisuus on olemassa. Tämäkin täti oli erittäin mukava ja ymmärtäväinen. Hän totesi, että vasemmassa kädessäni on mehevämmät suonet, joten siihen neulakin sitten päätettiin törkätä.  

Itse verenuovutus kesti 5-10 minuttia, ja vereni väheni tuona aikana noin puolella litralla. Suureksi yllätyksekseni missään vaiheessa ei alkanut heikottaa. Vereni pulputessa pussiin tarinoin Inkkarin ja veritätien kanssa blogiprojektistani, ja he intoutuivat ottamaan jopa tilannekuvia:

Kuva: suonestani pulppuavaa verta

Itsehän en missään vaiheessa katsonut käteeni, tai veripusseihin, tai muihinkaan pyörtymistä aiheuttaviin riskitekijöihin. Luovutuksen jälkeen ryystin vielä vähän lisää appelsiinimehua, ja kymmenen minuutin fiilistelyn jälkeen uskaltauduin nousemaan ylös tuolista. So far so good. Mutustin vielä yhden banaanin ja pari dominokeksiä, jonka jälkeen päätimme poistua. Mukaani sain hienon kangaskassin ja erittäin hyvän mielen! Toivottavasti vereni nyt pelastaa vaikkapa jonkun komean miehen elämän.

Summa summarum: Hyvät tarjoilut, kivat tädit, eli kannatti käydä!

Ja loppuun jälleen teemabiisi:

Tulin, näin, voitin

Vaikka kuuntelen silloin tällöin klassista musiikkia, ei oopperamusiikki ole oikein koskaan inspannut. En oikein tiedä miksi. Kun ei vaan. Baletissa voisin kyllä käydä erittäin mielelläni, mutta oopperassa en sitten mitenkään. Tätenhän se kuului ehdottomasti Listalle.

Koska Jyväskylän oopperaskene on vähän köyhänlainen, piti tyytymäni Finnkinon oopperanäytökseen. Kyseiset näytökset ovat siis joko livejä tai encoreja maailmankuulusta Metropolitan-oopperasta.

Päätin startata potentiaalisen oopperankävijäurani vaatimattomasti:

Koska lippu kustansi työsuhde-etuna ainoastaan 10e, ei yhdelle tunnille siis jäänyt kovin suurta hintaa. Hyvä diili. Seuraavassa pieni tiivistelmä ensikosketuksestani oopperan maailmaan:

Etukäteisfiilis: hämmentyneen innostunut

Yleisön keski-ikä: 50+

Juoni:

I näytös: Caesar saapuu Egyptiin. Vastassa ovat Cornelia ja poikansa Sextus. Paikalle saapuu Akillas mukanaan Pompeiuksen, eli Cornelian miehen mestattu pää. Caesar suuttuu, Cornelia tyrmistyy. Sextus päättää kostaa. Toisaalla Kleopatra ja hänen veljensä Ptolemaios riitelevät valtaistuimesta. Ptolemaios kourii Kleopatraa. Akillas lupaa Ptolemaiokselle murhata Caesarin, jos saa Cornelian itselleen. Kleopatra soluttautuu Caesarin leiriin valeasussa. Caesar ja Kleopatra rakastuvat. Kleopatra, Cornelius ja Sextus lyöttäytyvät yhteen Ptolemaiosta vastaan. Kleopatra tumppaa tupakan Pompeiuksen tuhkiin. Cornelia ei lämpene Akillakselle. Akillas suuttuu ja erottaa Cornelian pojastaan.

II näytös: Caesar käyskentelee palatsissa. Kleopatra valmistautuu kohtaamaan Caesarin. Cornelia on hajalla, eikä edelleenkään lämpene Akillakselle, joka kourii Corneliaa. Yhtäkkiä Sextus ilmestyy paikalle pelastamaan äitinsä. Myös Ptolemaios alkaa lämpätä Corneliaa. Kleopatra ja Caesar kohtaavat. Kleopatra möläyttää vahingossa, ettei olekaan Kleopatran palvelija, vaan Kleopatra. Kesken suutelusession Caesar päättääkin lähteä kohtaamaan vihollisensa (=Ptolemaioksen).

III näytös: Ptolemaios jatkaa Cornelian lämppäämistä – luonnollisestikin kourien häntä. Sextus saapuu paikalle ja yrittää tappaa Ptolemaioksen. Akillas saapuu paikalle ja estää Sextuksen aikeet. (Tässä välissä oli kauheasti jotain draamaa, mikä meni vähän ohi). Kleopatra on vangittu ja haluaa kuolla, koska luulee Caesarin kuolleen. Caesar ei kuitenkaan ole kuollut. Sen sijaan Akillas kuolee. Caesar ja Sextus kokoavat voimansa ja lähtevät viimeiseen hyökkäykseen. Caesar löytää Kleopatran. Sextus tappaa Ptolemaioksen. Taistelu on päättynyt ja Caesar ja Kleopatra saavat vihdoin toisensa. Jes!

Haukotukset: 1

Nukahtamiset: 0

Kokonaisvaikutelma: Olin etukäteen lähes satavarma, että tuo 4h 51min tulee olemaan elämäni pisimmät 4h 51min, mutta väärin luulin. Laulajat olivat taitavia, puvut hienoja ja musiikki erinomaista. Kokemus oli siis kaikin puolin miellyttävä – jopa niin miellyttävä, että aloin ihan odottamaan ”Metin” seuraavaa kautta. Tiedossa olisi muun muassa Prinssi Igoria ja La Bohèmea.

Tämä oli hyvä!