Tarjoilija, yksi espresso kiitos

Vaikka normaalisti asun yksin, majailee ystäväni Bambi luonani muutaman viikon ajan, minkä vuoksi blogin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle. Aivan toimettomana en kuitenkaan ole ollut, sillä solidaarisena ystävänä ja väliaikaisavovaimonani Bambi lupautui lähtemään mukaan viikon kestävään kahviprojektiini!

Taustatietoa sen verran, että elämämme aikana juomiemme kahvikuppien määrä voidaan luultavasti laskea yhden käden sormin, eikä kumpikaan erityisemmin pidä kahvin mausta. Lisäksi olen sitä mieltä, että mitä vähemmän riippuvuuksia ja paheita, sen parempi. Tarkoituksena oli siis ainoastaan tutustua suomalaiseen kahvi- ja kahvilakulttuuriin, ei suinkaan yrittää alkaa pitää kahvista, saatika jäädä koukkuun kyseiseen substanssiin.

Projektin aloittaminen olisi varmaan ollut huomattavasti hankalampaa, jos minulla ei olisi ollut kahvinkeitintä. Sellainen kuitenkin yllättäen löytyy - kiitos ex-anoppikokelaani, jonka mielestä minun oli vielä eronkin jälkeen oltava hyvä emäntä vieraille, hänen poikansa kun vei lusikoiden jaossa moccamasterimme. Tilalle tuli kuitenkin omasta mielestäni vielä hienompi kapistus:

 Kuva: Kahvinjuojan starter kit

Ennen kahviprojektiamme keitintä on reilun kolmen vuoden aikana käytetty joitakin kertoja, mutta viimeistään nyt en voi muuta kuin kehua sympaattista keitintäni:

Plussat:

+ Kevyt, siten helppo siirrellä

+ Pieni koko, mahtuu hyvin kaappiin (tai tällä viikolla tiskipöydälle)

+ Muovinen materiaali, siten helppo puhdistaa

+ Ei tarvitse suodatinpussia, siten äärimmäisen ympäristöystävällinen

+ Pirteä väri

+ Tippalukko (joka toimii)

+ Uniikki (kenellä muulla olet nähnyt vastaavanlaisen?)

+ Kahvi maistuu kuin maistuukin ihan oikealta kahvilta!

Miinukset: Ei ole

Aloitimme projektin ostamalla paketillisen juhlamokkaa sekä maitoa. Etukäteishypoteesimme olivat jotakuinkin seuraavat:

1. Kahvi on pahaa, eikä muuksi muutu
2. Kahvi voi korvata päiväunet

Viikon jälkeen voin todeta, että kummatkin hypoteesit menivät auttamattomasti hutiin. Ensinnäkin, jotkut kahvit ovat ihan ok. Toiseksi, kahvi ei voi mitenkäänkoskaanikinä tässä maailmassa korvata kunnon kahden tunnin tajunnanräjäyttäviä päiväunia. Muutenkaan emme havainneet minkäänlaista piristävää vaikutusta, ei vaikka olisimme juoneet neljä kuppia päivässä (ja mehän joimme). Havainto oli toisaalta pettymys, mutta toisaalta myös helpotus, sillä pelkäsin huomaavani, että kahvin avulla opiskeluaikani kaikkine esseenkirjoitustuskineen olisi itse asiassa ollut paljon helpompaa. No, ei olisi.

Mitä sitten joimme? Joimme juhlamokkaa maidolla, juhlamokkaa sokerilla, litroittain juhlamokkaa maidolla JA sokerilla, juhlamokkaa kermalla, espressoa, espressoa kermalla, espressoa maitovaahdolla, lattea, lattea maitovaahdolla, jäälattea, cappucinoa, sekä suklaa-cappucinoa. Oma suosikkini oli latte, inhokkini espresso (jota jostain syystä päädyin silti tilaamaan kolmesti?) Bambin suosikki oli perinteinen sokerilla ja maidolla kyllästetty juhlamokka, ja ylivoimainen inhokki espresso, jota varovasti minulta maistoi.

Sen lisäksi, että kokeilimme monia erilaisia kahveja, totesimme kahvilla myös olevan lukematon määrä erilaisia funktioita. Viikon aikana tuli juotua mm. aamukahvit, lounaskahvit, iltapäiväkahvit, illan piristys -kahvit, euroviisukahvit, lätkäkahvit (paljon uskottavampaa kuin esimerikiksi lätkäteet), eksän gradun oikoluku -kahvit, tapahtui tänään töissä -kahvit, tapahtui eilen baarissa -kahvit, tapahtui äsken Facebookissa -kahvit,  ei helvetti meillä ei olekaan maitoa -kahvit, sekä tänään pitäisi valvoa joten juodaanpa vielä yhdet kahvit –kahvit.

Ja mitä tapahtui tänään lounaalla, vaikka kahvikokeilun piti olla jo ohi? Kävin hakemassa lounaskahvin...