maanantai 17. kesäkuuta 2013

Three, two, one...

Tuli reissattua. Kaksi viikkoa, noin 3500 autossa istuttua kilometriä, kuusi eri maata, upeita kaupunkeja, kaikki mahdolliset säätilat aina tulvista paahtavaan helteeseen. Sateiden, kylmyyden, sekä niistä aiheutuneen, viisi päivää kestäneen syväjäätilan vuoksi pysyttelin alkumatkasta erittäin tiiviisti mukavuusalueeni rajojen sisäpuolella, mutta ei koko matka suinkaan pelkkää viiniä ja gelatoa ollut.

Saksan, Tsekin ja Itävallan jälkeen saavuimme matkan puolivälietappiin, eli Sloveniaan. Olin jo parin kuukauden ajan tutkaillut mahdollisuuksia toteuttaa Listan hurjin kohta, eli benji-hyppy. Suunnitelmani kuultuaan myös siskoni oli innostunut ajatuksesta. Se ei sinänsä yllättänyt, sillä lapsena hän oli meistä kahdesta aina se, joka huvipuistoissakin uskaltautui kaikista hurjimpiin laitteisiin, kun taas itse olin se possujunatyyppi. Vaikka nykyään vuoristoradatkin ovat ihan ok, en ole koskaan nauttinut erityisen suuresti mistään kovin hurjasta. En myöskään ole keksinyt, miksi kukaan haluaisi hypätä yhtään mistään alas naru jalassa ja vielä maksaa siitä.

No vaikka siksi, että kirjoittaa blogia, joka ajaa ihmisen kaikenlaiseen idioottimaiseen. Eräs extreme-aktiviteetteja järjestävä slovenialainen lafka oli varmistanut pari päivää aiemmin, että hyppypäivän säät näyttäisivät suosivan, ja hyppy järjestettiin. Siispä suuntasimme auton kohti Nova Gorican liepeillä sijaitsevaa Solkanin siltaa. Miljöössähän ei sinänsä ollut valittamista:


Maisemia en kuitenkaan kyennyt paljoa ihailemaan, koska jännitti niin saatanasti. Olin vaatinut hypätä ensimmäisenä, koska muuten en todennäköisesti olisi pystynyt hyppäämään ollenkaan. Tämä järjestely sopi kaikille, ja remelien ja rensseleiden kiinnitys alkoi. Sitä seuraavat tapahtumat ovat hieman sumeita, mutta onneksi niistä on videomateriaalia!

Olin ajatellut laittaa videon taustalle jonkun menevän rokkibiisin, jolloin näyttäisi siltä kuin syöksyisin coolisti kohti turkoosinsinistä vettä, mutta realistisemman kuvan hyppyfiiliksistäni saanee alkuperäisen ääniraidan kera:


Miltä tuntui? Kuten videosta voi ehkä päätellä, niin hemmetin kamalalta. Jos joku benjin hypännyt väittää, että hyppääminen oli "vain ihanaa", hän joko a) ei enää muista miltä se tuntuu b) ei omista minkäänlaista itsesuojeluvaistoa c) valehtelee.

Kannattiko hypätä? Ehdottomasti. Itsensä ylittäminen saattaa tuntua kamalalta, mutta myös äärettömän hienolta.

Voinko suositella? No jos joskus vaikka tuntuu siltä, että on kokeillut jo kaikkea muuta, paitsi sillalta hyppäämistä köysi jalassa, niin mikä jottei.