Horror-pizzaperjantai

Kinkku-ananas-aurajuusto-sipuli. Siinä hyvin pitkälti se kombo, jonka pizzaani yleensä tilaan. Myös salami, pepperoni ja tonnikala toimivat erittäin hyvin. Tarvittaessa voin vallan mainiosti syödä pizzassani myös jauhelihaa, valkosipulia, oliiveja, kebablihaa, tomaattia ja paprikaa. Sen sijaan esimerkiksi kana tai kananmuna eivät vain kuulu pizzaan, vaikka muuten hyviä ovatkin.

Sitten on läjä täytteitä, joita en koskaan laittaisi suuhuni, oli pizzaa tai ei. Oli siis aika maistaa neljän täytteen fantasiapizzaa täytteillä, joita en ikinä pizzaan tilaisi.

Ystäväni Nipsu innostui hämmentävän paljon ilmoille heittämästäni haasteesta ja lähti seurakseni maistamaan omaa henkilökohtaista horror-pizzaansa. Pizzeriaksi valikoitui yksimielisesti Jyväskylän kauppakadulla sijaitseva Pizzeria Maria. Tuo useita vuoden pizzeria –palkintojakin voittanut ravintola, jos joku, voisi valmistaa sen verran maukkaan pizzan, että mikä tahansa maistuisi siinä hyvältä.

Kuva: Pizzeria Maria ja kauhuissaan oleva Nipsu. Oli vähän kirkasta.

Silmäilimme Nipsun kanssa pizzatäytelistaa. Nipsu pelkäsi etukäteen vuohenjuustoa, minä anjovista. Suureksi helpotukseksemme kumpaakaan ei löytynyt listalta. Aluksi mietin, että täytyykö sitä nyt alkaa vaihtamaan pizzeriaa, sillä muuten jää mieltä kaihertamaan, mutta jos näitä kahta täytettä ei ko. pizzerian valikoimasta löydy, niin on todettava, etteivät ne yksinkertaisesti kuulu kenenkään pizzaan, ikinä.

Tarjoilija tuli kysymään tilauksemme. Ensin tilasin minä, ja omaan horror-pizzaani valikoituivat seuraavat täytteet:

1. Sienet, nuo mauttomat, limaiset lölleröt.

2. Katkaravut, nuo mauttomat, limaiset lölleröt.

3. Simpukat, nuo limaiset lölleröt, joiden mauttomuudesta tai maullisuudesta ei ollut aiempaa empiiristä tutkimusta.

4. Persikka, villinä korttina (pidän kyllä persikasta, mutta pizzaan se ei kuulu).

”Melkoinen fantasiapizza”, totesi tarjoilija hymähtäen huvittuneesti. Sitten oli Nipsun vuoro:

1. Simpukat

2. Aurajuusto

3. Kapris

4. Persikka

Ei perusteluja.

Kaikkiin annoksiin kuuluu Mariassa alkusalaatti, mikä helpotti ainakin siinä mielessä, ettei aivan nälissään tarvitsisi lähteä pois, mikäli pizzat eivät maistuisi. Kahmimmekin salaattia lautasille tavallista enemmän. Jonkin ajan kuluttua herkkupizzat sitten saapuivat. 

Kuva: Mytyn horror-pizza (vas.) ja Nipsun horror-pizza

Nipsun etukäteisodotukset olivat varovaisen optimistiset. Entä jos pizza olisikin hyvää? Oikea asenne! Harmi vain, että heikko optimismi osoittautui tässä tapauksessa turhaksi. Aurajuusto alkoi tökkiä melko nopeasti, ja kapriksiakin oli aivan liikaa, vaikka yksittäinen pallero ihan siedettävän makuinen olikin. Aluksi oma sienikatkarapusimpukkasotku sekoittui yhdeksi mömmöksi ja maistui itse asiassa ihan mukiinmenevältä, mutta jossain vaiheessa erehdyin maistamaan pelkkää simpukkaa. Hyi. 

Simpukkajärkytyksestä huolimatta onnistuin saamaan pizzasta alas hieman vajaan puolikkaan, mikä oli huomattavasti parempi suoritus kuin Nipsulla.

Kuva: Mytyn horror-pizzan jämät (vas.) ja Nipsun horror-pizzan jämät.

Yhdestä täytteestä olimme kuitenkin samoilla linjoilla, nimittäin persikka oli itse asiassa ihan ok. Saattoi tosin johtua siitä, että kaiken sen muun mömmön keskellä persikat tuntuivat raikkailta valopilkuilta, jotka mielellään noukki suuhunsa. Kaikki on siis suhteellista – myös pizzatäytteiden maittavuus.

Lopputuomio: Never again.