sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hirviömorsiamia ja muffinseja

Bridezillat. Niitä näkee useimmiten lähinnä amerikkalaisissa hääohjelmissa, mutta ilmiö lienee universaali.  Mikäli jolle kulle on epäselvää, minkälaiseen ihmiseen termillä viitataan, määrittelee urban dictionary sen seuraavasti:

bridezilla: One ridiculous spoiled bitch that thinks she is the center of the universe, just because her "show" (the wedding) is 18 months from now. Everyone else in the world has to drop everything and come running in this prime-donna's mind. The marriage will not last more than a couple of years, if the groom to be is lucky.

Example: "Man, get a load of that bridezilla. We should warn him that he will never have another blow job after getting married."




Livenä en ole vielä yhteenkään bridezillaan törmännyt, mutta se johtuu varmaankin siitä, että hyvin harva läheisistä ystävistäni on rouviintunut. En tiedä, kertooko se enemmän minusta vai ystäväpiiristäni.

Äärimmäisyyksiin viety häähypetys ottaa minua päähän. Monet sanovat hääpäivää ”elämän tärkeimmäksi päiväksi”. No ok, voihan se ollakin, jos elämänsä päivät nyt jollain tavalla haluaa tärkeysjärjestykseen asettaa. Suuren rahasumman laittaminen yksiin bileisiin ei sinänsä kuulosta edes kovin hullulta, koska kyllähän nyt hyviä bileitä täytyy aina olla. Mikä omasta mielestäni sen sijaan on mielipuolista niin se, että häitä suunnitellessa aletaan jossain vaiheessa keskittyä täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin, minkä vuoksi sitten stressataan niin paljon, että ennen hääpäivää saadaan aikaiseksi massiiviset riidat niin sulhasen, kaasojen kuin anopinkin kanssa. Unohdetaan siis, miksi häitä alun alkaen edes vietetään.

Bridezilla-aihetta hieman tutkailtuani olen myös hieman järkyttynyt huomattuani, että jotkut suorastavaan ylpeilevät sillä, että ovat bridezilloja. Löysin muun muassa suomalaisen hääblogin, joka sisältää yli 200 postausta, joista ensimmäiset on kirjoitettu ennen kuin koko kosintaa on edes kuulunut.


Jos joku nyt miettii, päätinkö blogin takia ryhtyä itse hirviömorsiameksi, niin en sentään (siitä huolimatta, että uudenvuodenennustus lupasi minulle uutta rakkautta ja kihloja). Sen sijaan päätin lähestyä hääintoilijoita ja hääjärjestelyskeneä lähtemällä häämessuille.

Ylipäätään mitkään messut eivät herätä minussa kovin suurta innostusta, koska en pidä siitä, että ensin maksetaan johonkin sisään, että päästään maksamaan lisää tuotteista, joita sinulle jokainen vastaantuleva messuihminen tuputtaa. Häämessuille en puolestani lähtisi (vaikka olisin menossa naimisiin), koska

a) ne edustavat minulle edellämainittua bridezilla-/häähypetyskulttuuria
b) netistä löytyy nykyään kaikki tarvittava hääsuunnittelua varten, jos suunnitteluapuun ylipäätään haluaa turvautua. Tosin paviljongin messuthan pyrkivät ainakin mainoksensa perusteella korvaamaan kaiken foorumeilta löytyvän tiedon:


Lähdin messuille muutaman kaverini kanssa, joista yksi on menossa elokuussa naimisiin. Bridezillan merkkejä en ainakaan hänessä huomannut, mikä oli ihan myönteinen alku messuvierailulle.

No mitä messuilta löytyi?







Kuvat otti: Beate

Hääpukuja, sormuksia, juhlapaikkojen esittelyä, kattausideoita, avioehtoneuvontaa, you name it. Tästä huolimatta oma messutuomioni: paskat messut. Bride-to-be Emsoninkaan mielestä ne eivät olleet kovin kummoiset. Messut olivat pienet, ja siellä oli monta osastoa, jotka eivät tulevan kesän häitä ajatellen olleet enää kovinkaan hyödyllisiä, kuten eri juhlapaikkoja esittelevät osastot. Jotain positiivista messuissa toki oli: ylläolevan kuvan suussasulavat muffinsit. 

Suosittelisin tulevia morsioita siis pitäytymään edelleen netin hääfoorumeilla surffailussa.

Tämä(kin) meni siis sarjaan goddamn waste of my goddamn time and money. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti